10.4.2016

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe

Elokuvan alku on hyvin voimakas ja ahdistava. Ensimmäisistä kohtauksista ja elokuvan nimestä käy selvästi ilmi mistä leffa kertoo.

Prinssillä on ongelmia puhua ja hänestä pitäisi tulla kuningas isänsä jälkeen. Puheongelma on todella vaikea ja hän etsii tohtoria joka osaisi auttaa.

Elokuvan tohtori on tyypillisen omalaatuinen ja hänen hoitomenetelmänsä poikkeavat kollegoistaan.

Prinssi vierailee tohtorin vastaanotolla ja nauhoittaa puhettaan musiikin soidessa, prinssi luovuttaa, mutta tohtori antaa nauhoitteen kuninkaan mukaan. Myöhemmin prinssi kuuntelee nauhoitteen ja hämmästynyt miten hyvin hän puhui, ja palaa tohtorin luo.

Siitä alkaa klisee kohtauksien sarja puhumisen harjoittelusta.

Kuninkaan tila huononee ja hän muuttuu vanhetessaan höperöksi, lopulta hän nukkuu pois.

Vanhempi prinssi nappaa itselleen kuninkaan roolin ja nuorempi puheongelmainen prinssi ei ole tyytyväinen vastuuntunnottomaan isoveljeensä. Tohtori kannustaa nuorempaa prinssiä ryhtymään kuninkaaksi.

Elokuvan loppukohtauksen jännitys oli rakennettu lähes henkeäsalpaavaksi ja odotuksen tunteen pystyi tuntemaan kotisohvalla asti. Loppu oli tyydyttävä ja elokuvalla oli selkeä loppu.

Elokuva noudattaa hyvin orjallisesti draaman vuoristorataa sisältäen paljon ennalta arvattavia kliseitä. Aikajana miten ongelmat esiintyvät ja ratkaisut löytyvät, ja miten elokuvan tunnelma nousee ja laskee on erittäin tyypillinen. Colin Firth tekee elokuvassa miellyttävän roolisuorituksen ja on uskottava änkyttävänä prinssinä.

Arvosanaksi elokuvalle antaisin 4 – 10 asteikolla enintään 7 1/2, koska vaikka tarina onkin suhteellisen mielenkiintoinen ja loppu rakennettu loistavasti, on toteutus pääsääntöisesti ennalta-arvattava ja puuduttava.